-
Notifications
You must be signed in to change notification settings - Fork 0
/
Copy pathluku-rakenne.tex
7965 lines (6853 loc) · 312 KB
/
luku-rakenne.tex
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126
127
128
129
130
131
132
133
134
135
136
137
138
139
140
141
142
143
144
145
146
147
148
149
150
151
152
153
154
155
156
157
158
159
160
161
162
163
164
165
166
167
168
169
170
171
172
173
174
175
176
177
178
179
180
181
182
183
184
185
186
187
188
189
190
191
192
193
194
195
196
197
198
199
200
201
202
203
204
205
206
207
208
209
210
211
212
213
214
215
216
217
218
219
220
221
222
223
224
225
226
227
228
229
230
231
232
233
234
235
236
237
238
239
240
241
242
243
244
245
246
247
248
249
250
251
252
253
254
255
256
257
258
259
260
261
262
263
264
265
266
267
268
269
270
271
272
273
274
275
276
277
278
279
280
281
282
283
284
285
286
287
288
289
290
291
292
293
294
295
296
297
298
299
300
301
302
303
304
305
306
307
308
309
310
311
312
313
314
315
316
317
318
319
320
321
322
323
324
325
326
327
328
329
330
331
332
333
334
335
336
337
338
339
340
341
342
343
344
345
346
347
348
349
350
351
352
353
354
355
356
357
358
359
360
361
362
363
364
365
366
367
368
369
370
371
372
373
374
375
376
377
378
379
380
381
382
383
384
385
386
387
388
389
390
391
392
393
394
395
396
397
398
399
400
401
402
403
404
405
406
407
408
409
410
411
412
413
414
415
416
417
418
419
420
421
422
423
424
425
426
427
428
429
430
431
432
433
434
435
436
437
438
439
440
441
442
443
444
445
446
447
448
449
450
451
452
453
454
455
456
457
458
459
460
461
462
463
464
465
466
467
468
469
470
471
472
473
474
475
476
477
478
479
480
481
482
483
484
485
486
487
488
489
490
491
492
493
494
495
496
497
498
499
500
501
502
503
504
505
506
507
508
509
510
511
512
513
514
515
516
517
518
519
520
521
522
523
524
525
526
527
528
529
530
531
532
533
534
535
536
537
538
539
540
541
542
543
544
545
546
547
548
549
550
551
552
553
554
555
556
557
558
559
560
561
562
563
564
565
566
567
568
569
570
571
572
573
574
575
576
577
578
579
580
581
582
583
584
585
586
587
588
589
590
591
592
593
594
595
596
597
598
599
600
601
602
603
604
605
606
607
608
609
610
611
612
613
614
615
616
617
618
619
620
621
622
623
624
625
626
627
628
629
630
631
632
633
634
635
636
637
638
639
640
641
642
643
644
645
646
647
648
649
650
651
652
653
654
655
656
657
658
659
660
661
662
663
664
665
666
667
668
669
670
671
672
673
674
675
676
677
678
679
680
681
682
683
684
685
686
687
688
689
690
691
692
693
694
695
696
697
698
699
700
701
702
703
704
705
706
707
708
709
710
711
712
713
714
715
716
717
718
719
720
721
722
723
724
725
726
727
728
729
730
731
732
733
734
735
736
737
738
739
740
741
742
743
744
745
746
747
748
749
750
751
752
753
754
755
756
757
758
759
760
761
762
763
764
765
766
767
768
769
770
771
772
773
774
775
776
777
778
779
780
781
782
783
784
785
786
787
788
789
790
791
792
793
794
795
796
797
798
799
800
801
802
803
804
805
806
807
808
809
810
811
812
813
814
815
816
817
818
819
820
821
822
823
824
825
826
827
828
829
830
831
832
833
834
835
836
837
838
839
840
841
842
843
844
845
846
847
848
849
850
851
852
853
854
855
856
857
858
859
860
861
862
863
864
865
866
867
868
869
870
871
872
873
874
875
876
877
878
879
880
881
882
883
884
885
886
887
888
889
890
891
892
893
894
895
896
897
898
899
900
901
902
903
904
905
906
907
908
909
910
911
912
913
914
915
916
917
918
919
920
921
922
923
924
925
926
927
928
929
930
931
932
933
934
935
936
937
938
939
940
941
942
943
944
945
946
947
948
949
950
951
952
953
954
955
956
957
958
959
960
961
962
963
964
965
966
967
968
969
970
971
972
973
974
975
976
977
978
979
980
981
982
983
984
985
986
987
988
989
990
991
992
993
994
995
996
997
998
999
1000
% Tekijä: Teemu Likonen <tlikonen@iki.fi>
% Lisenssi: Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen (CC BY-SA 4.0)
% https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/legalcode.fi
\chapter{Rakenne ja sisältö}
\label{luku/rakenne}
Tämä luku on oppaan kaikista luvuista kenties käytännönläheisin. Luku
keskittyy asioihin, joita kirjoittaja miettii erityisesti dokumentin
sisällön kirjoitusvaiheessa. Kirjoittaja tekee esimerkiksi valintoja
otsikoinnin ja muun jäsentämisen osalta. Hän miettii tiedon esittämistä
paitsi tekstin avulla myös esimerkiksi luetelmien, kuvien ja taulukoiden
avulla. Kirjoittaja tekee myös typografisia valintoja tekstin muotoilun
ja korostuskeinojen näkökulmasta. Edellä mainittuja ja muitakin
dokumentin rakenteen ja sisällön asioita käsitellään niin tekniikan kuin
typografiankin näkökulmasta.
\section{Tekstikappaleet}
\label{luku/kappale}
Tekstikappale on tekstin osa, jonka pitäisi käsitellä suunnilleen yhtä
asiakokonaisuutta. Se voi olla esimerkiksi yksi aihe, näkökulma,
ajankohta tai henkilö. Tekstin seuraava kappale käsittelee jotakin
toista aihetta, näkökulmaa tms. Kappaleen vaihtuminen on lukijalle
merkki siitä, että tekstin sisällössäkin jokin muuttuu.
Latexin lähdetiedostoissa kappaleen vaihtuminen ilmaistaan
kirjoittamalla kappaleiden väliin vähintään yksi tyhjä rivi. Tätä
merkintäkielen piirrettä käsitellään myös luvussa
\ref{luku/kappaleen-vaihtuminen}. Kappale vaihtuu myös komennolla
\komento{par}, joka sopii käytettäväksi esimerkiksi komentojen
määrittelyssä (luku \ref{luku/komennot}), kun halutaan varmistaa
kappaleen vaihtuminen tietyssä kohdassa.
Ladotuissa teksteissä kuten kirjoissa ja lehdissä kappaleen vaihtuminen
ilmaistaan melkein aina siten, että uuden kappaleen ensimmäinen rivi
sisennetään hieman. Niin on tässäkin oppaassa. Toisinaan tekstikappaleet
erotetaan pystysuuntaisella välillä, ja silloin kappaleiden ensimmäistä
riviä ei sisennetä. Kappaleiden välejä, sisennyksiä, rivien tasaamista
ja muita asetuksia käsitellään seuraavissa alaluvuissa.
Monissa kappaleisiin liittyvissä asetuksissa tarvitaan Texin mittoja ja
mittayksiköitä. Mittoihin liittyvää tekniikkaa käsitellään tarkemmin
luvussa \ref{luku/mitat}, joka on syytä tuntea ennen tämän alaluvun
lukemista.
\subsection{Tasaaminen ja palstan muoto}
\label{luku/kappaleen-tasaus}
Perusdokumenttiluokissa (luku \ref{luku/perusdokumenttiluokat})
tekstikappaleet tasataan oletuksena palstan molempiin reunoihin, ja tätä
palstan muotoa kutsutaan tasapalstaksi. Se tarkoittaa samalla sitä, että
rivillä olevia sanavälejä venytetään sopivasti, jotta jokainen rivi
näyttäisi yhtä pitkältä ja palstan molemmat reunat tasaiselta.
Käytännössä sanavälien venymiselle on määritelty yläraja, jonka yli
niitä ei venytetä. Ylärajan tarkoituksena on estää liian suuret ja rumat
sanavälit. Rajoitus on sinänsä järkevä, mutta se voi myös johtaa siihen,
että Tex ei saa tasattua kaikkia tekstikappaleita palstan oikeasta
reunasta: jotkin rivit yltävät palstan reunan yli; jotkin rivit jäävät
vajaaksi. Näin käy usein varsinkin suomen kielessä, jonka sanat ovat
usein pitkiä ja riveillä on vähänlaisesti sanavälejä. Suomen kielessä
sanavälien venymisen yläraja on usein tarpeellista asettaa oletusarvoa
suuremmaksi. Se tehdään mitan \mitta{emergencystretch} avulla,
esimerkiksi seuraavasti:
\komentoi{setlength}
\mittai{emergencystretch}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\emergencystretch}{1em}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Kaikenlaiset kappaleiden latomiseen liittyvät tekniset rajoitukset voi
poistaa tai asettaa hyvin suuriksi komennolla \komento{sloppy}. Komento
asettaa muun muassa sanavälien venymisen ylärajaksi 3\,em. Tämän
komennon käyttö ei ole kovin suositeltavaa, koska sillä on muitakin
seurauksia ja se voi vaikuttaa myös sellaisiin kappaleisiin, jotka
muuten saataisiin ladottua nätisti. Parempi on asettaa vain mitta
\mitta{emergencystretch} riittävän suureksi. Sanavälien venymiseen ja
kappaleiden tasaiseen latomiseen liittyvät asetukset voi palauttaa
oletusarvoihin komennolla \komento{fussy}.
Hyvin tavallista on tasata teksti pelkästään vasempaan reunaan, jolloin
rivien pituudet vaihtelevat ja oikealla on niin sanottu liehureuna.
Oikea liehureuna sopii pitkiin teksteihin yhtä hyvin kuin tasapalstakin,
mutta se on parempi valinta erityisesti silloin, kun palsta on kapea.
Nimittäin kapealla palstalla venyviä sanavälejä on käytettävissä hyvin
vähän ja oikean reunan tasaaminen vaatii sanavälien venyttämistä joskus
kohtuuttoman paljon. Tekstiin jää rumia aukkoja.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
\renewcommand{\rivi}[3]{\komento{#1} & \ymparisto{#2} & #3 \\}
\begin{tabular}{lll}
\toprule
\ots{Komento} & \ots{Ympäristö} & \ots{Merkitys} \\
\midrule
\rivi{raggedright}{flushleft}{vasen tasaus, oikea liehu}
\rivi{raggedleft}{flushright}{oikea tasaus, vasen liehu}
\rivi{centering}{center}{keskitetty}
\midrule
\rivi{RaggedRight}{FlushLeft}
{vasen tasaus, oikea liehu, tavutus (\paketti{ragged2e})}
\rivi{RaggedLeft}{FlushRight}
{oikea tasaus, vasen liehu, tavutus (\paketti{ragged2e})}
\rivi{Centering}{Center}{keskitetty, tavutus (\paketti{ragged2e})}
\rivi{justifying}{justify}{tasapalsta, tavutus (\paketti{ragged2e})}
\bottomrule
\end{tabular}
}{
\caption{Tekstikappaleen tasaamiseen ja palstan muotoon vaikuttavat
komennot ja ympäristöt. Osa sisältyy \paketti{ragged2e}\-/pakettiin}
\label{tlk/kappaleen-tasauskomennot}
}
Kappaleiden tasaamiseen ja palstan muotoon vaikuttavia komentoja ja
ympäristöjä on koottu taulukkoon \ref{tlk/kappaleen-tasauskomennot}.
Taulukossa on mainittu ensin Latexin omat komennot ja sitten
\pakettictan{ragged2e}\-/ paketin vastaavat. Latexin omat komennot
estävät sanojen tavuttamisen, kun taas \paketti{ragged2e}\-/ paketin
komennot sallivat tavutuksen normaalisti.
\subsection{Optinen tasaus}
Tekstin tasaamisessa halutaan toisinaan jättää jotkut merkit
tasauskohdan ulkopuolelle. Esimerkiksi suurikokoisissa otsikoissa on
joskus alussa lainausmerkki, joka halutaan latoa tasauskohdan vasemmalle
puolelle, jotta eri riveillä olevat sanat saadaan tasaan.
\begin{tulossis}
\Large\makebox[0bp][r]{''}Optinen tasaus \\
otsikossa''
\end{tulossis}
\noindent
Tasauskohdan ulkopuolinen lainausmerkki voidaan toteuttaa leveydettömän
laatikon avulla (luku \ref{luku/laatikot}). Lainausmerkki kirjoitetaan
laatikkoon, jonka leveys on nolla ja jonka sisältö tasataan laatikon
oikeaan reunaan. Tällöin laatikko ei vie yhtään tilaa, mutta sen sisältö
ladotaan kyseisen kohdan vasemmalle puolelle.
\komentoi{makebox}
\begin{koodilohkosis}
\makebox[0bp][r]{''}Optinen tasaus \\
otsikossa''
\end{koodilohkosis}
\noindent
Toisinaan keskitetyssä monirivisessä tekstissä tai otsikossa on rivin
lopussa yhdysmerkki, mutta keskitys ehkä halutaan toteuttaa vain
kirjainten perusteella ja jättää yhdysmerkki sen ulkopuolelle. Sellainen
yhdysmerkki voidaan kirjoittaa leveydettömään laatikkoon, jolloin sitä
ei huomioida keskittämisessä.
\komentoi{makebox}
\ymparistoi{center}
\begin{koodilohkosis}
\begin{center}
\Large Latex\makebox[0bp][l]{-} \\ opas
\end{center}
\end{koodilohkosis}
\begin{tulossis}
\begin{center}
\Large Latex\makebox[0bp][l]{-} \\ opas
\end{center}
\end{tulossis}
\subsection{Pystysuuntaiset välit}
\label{luku/pystysuuntaiset-välit}
Kappaleiden väliin ladottava pystysuuntainen tyhjä tila asetetaan mitan
\mitta{parskip} avulla. Se on oletuksena nolla, mutta pientä venymistä
kuitenkin sallitaan, eli joissakin tilanteissa kappaleiden väliin
voidaan latoa pieni tyhjä tila. Jos tyhjää tilaa ei haluta missään
tilanteessa, asetetaan mitta vain nollaksi:
\komentoi{setlength}
\mittai{parskip}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parskip}{0ex}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Seuraava esimerkkikomento asettaa kappaleväliksi 1,3\,ex. Lisäksi se
sallii kappalevälin venyä 0,2\,ex:n verran tai kutistua 0,1\,ex:n
verran.
\komentoi{setlength}
\mittai{parskip}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parskip}{1.3ex plus .2ex minus .1ex}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Silloin kun kappaleet ladotaan erilleen toisistaan, on yleensä hyvä
sallia kappalevälin venyä tai kutistua hieman, koska venyvät
pystysuuntaiset välit antavat Texille paremmat mahdollisuudet latoa
hyvännäköisiä sivuja. Venyvien välien avulla esimerkiksi sivujen
tekstialueen ylä- ja alareunat saadaan aina samalle kohdalle. Toisaalta
myös liian suuret ja toisistaan liiaksi poikkeavat kappalevälit voivat
olla rumannäköisiä.
Tavallista kappaleväliä suurempien pystysuuntaisten välien tekemiseen on
olemassa kolme valmista komentoa: suurimmasta pienimpään ne ovat
\komento{bigskip}, \komento{medskip} ja \komento{smallskip}. Ne
sopivat käytettäväksi yksittäisiin tilainteisiin, joissa normaali
kappaleväli on liian vähän. Jos sivunvaihto osuu näiden komentojen
kohdalle, mitään väliä ei ladota sivun loppuun eikä seuraavan alkuun.
Edellä mainittujen komentojen latoman välin suuruuteen voi vaikuttaa
mittojen \mitta{bigskipamount}, \mitta{medskipamount} ja
\mitta{smallskipamount} avulla. Seuraavassa on esimerkkikomennot
mittojen määrittelemiseen ja samalla niiden oletusarvot:
\komentoi{setlength}
\mittai{bigskipamount}
\mittai{medskipamount}
\mittai{smallskipamount}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\bigskipamount} {12pt plus 4pt minus 4pt}
\setlength{\medskipamount} {6pt plus 2pt minus 2pt}
\setlength{\smallskipamount}{3pt plus 1pt minus 1pt}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Komentojen \komento{bigskip}, \komento{medskip} ja \komento{smallskip}
sijasta voi käyttää myös komentoja \komento{bigbreak},
\komento{medbreak} tai \komento{smallbreak}. Nämä toimivat lähes
samalla tavalla, mutta niihin sisältyy myös sivunvaihtovihje. Toisin
sanoen ne vaikuttavat ladonta\-/algoritmiin siten, että komennon
kohdalla todennäköisyys sivun vaihtumiselle kasvaa suhteessa muihin
kohtiin. Sivu voi edelleen vaihtua muustakin kohdasta, jos algoritmi
löytää omasta mielestään vielä paremman paikan.
Pystysuuntaisten välien yleiskomento on \komento{vspace}, jolle
annetaan argumentiksi välin suuruus ja mahdolliset venymisen rajat.
Tämäkin komento jättää välin latomatta, jos se sattuu sivunvaihdon
kohdalle. Sen sijaan tähdellinen versio \komento{vspace*} latoo välin
joka tapauksessa, vaikka se olisi sivun lopussa tai alussa.
\komentoi{vspace}
\begin{koodilohkosis}
Tekstikappale.
\vspace{5ex plus 1ex minus .5ex}
Toinen tekstikappale.
\end{koodilohkosis}
\noindent
Komento \komento{addvspace} toimii lähes samoin kuin \komento{vspace},
mutta se huomioi mahdolliset peräkkäiset \komento{addvspace}\-/ komennot
ja varmistaa, että vain suurin väli toteutuu. Jos siis useita
\komento{addvspace}\-/ komentoja sattuu peräkkäin, niiden määrittämiä
välejä ei ladota peräkkäin vaan ainoastaan suurin niistä ladotaan.
Seuraava esimerkki latoo kappaleiden väliin 2\,ex:n suuruisen
pystysuuntaisen välin:
\komentoi{addvspace}
\begin{koodilohkosis}
Tekstikappale.
\addvspace{1ex} \addvspace{2ex} \addvspace{.5ex}
Toinen tekstikappale.
\end{koodilohkosis}
\noindent
Jos edellisessä esimerkissä olisi käytetty \komento{vspace}\-/ komentoa,
pystysuuntaisen välin suuruus olisi 3,5\,ex, joka on välien
yhteenlaskettu suuruus.
\komento{addvspace}\-/komento soveltuu hyvin komentojen ja ympäristöjen
määrittelyyn (luvut \ref{luku/komennot} ja \ref{luku/ympäristöt}).
Esimerkiksi itse määritellyn ympäristön alussa ja lopussa voi
\komento{addvspace}\-/ komennolla varmistaa tietynsuuruisen välin, mutta
jos sama tai muu vastaava ympäristö on dokumentissa kahdesti peräkkäin,
huomioidaan pystysuuntainen väli vain kerran eli suurimman välin mukaan.
Jotkin Latexin valmiit ympäristöt tekevät juuri näin eli käyttävät
\komento{addvspace}\-/komentoa välien asettamiseen.
Sivun alueella äärettömästi venyvän pystysuuntaisen välin saa komennolla
\komento{vfill}. Mitan luonnollinen arvo on nolla, mutta se voi venyä
niin, että se täyttää kaiken tyhjän tilan sivulla. \komento{vfill}\-/
komento tarkoittaa käytännössä samaa kuin
\komento{vspace}\komentoarg{0mm plus 1fill} \=/komento. Texin venyviä
mittoja ja välejä käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/venyvät-mitat}.
\subsection{Ensimmäisen rivin sisennys}
\label{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}
Kirjojen ja lehtien typografiassa kappaleen ensimmäinen rivi on tapana
sisentää merkiksi siitä, että alkaa uusi kappale. Kappaleiden välissä ei
ole pystysuuntaista tilaa, vaan pelkkä sisennys on lukijalle merkki
siitä, että tekstin sisällössä siirrytään seuraavaan asiaan.
Oletusasetuksilla Latex latoo sisennyksen automaattisesti kappaleiden
alkuun.
Ensimmäisen rivin sisennyksen suuruus asetetaan mitan \mitta{parindent}
avulla, seuraavan esimerkin mukaisesti. Sopiva mittayksikkö tähän
tarkoitukseen on em, koska se viittaa suoraan nykyisen fontin kokoon.
\komentoi{setlength}
\mittai{parindent}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parindent}{1em}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Edellä mainittu mitta pitäisi asettaa nollaan silloin, kun kappaleet
erotetaan pystysuuntaisen välin avulla. Välihän jo sinänsä ilmaisee,
että kappale vaihtuu, joten sisennys on turha.
\komentoi{setlength}
\mittai{parskip}
\mittai{parindent}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parskip}{1.3ex plus .2ex minus .1ex}
\setlength{\parindent}{0em} % Ei sisennystä.
\end{koodilohkosis}
\noindent
\mitta{parindent}\-/ mitan levyisen välin voi tehdä mihin tahansa
komennolla \komento{indent}. Tätä komentoa ei tavallisesti tarvita,
koska kappaleet alkavat automaattisesti sen suuruisella sisennyksellä.
Tarpeellisempi komento on sen vastakohta \komento{noindent}, joka
voidaan kirjoittaa kappaleen alkuun estämään kyseisen kappaleen alun
sisentäminen.
\komentoi{noindent}
\begin{koodilohkosis}
\noindent
Tämän tekstikappaleen ensimmäistä riviä ei sisennetä.
\end{koodilohkosis}
\noindent
Suomenkielisissä julkaisuissa on tavallista, että leipätekstin
kappaleessa ei ole sisennystä, jos sitä ennen on pystysuuntainen väli.
Tällainen tilanne on aina otsikoiden jälkeen mutta myös kokonaan
sisennetyn tekstikappaleen jälkeen (esim. lohkolainaus, luku
\ref{luku/lohkolainaukset}) tai kuvan, taulukon, luetelman tai muun
vastaavan osan jälkeen, jos nämä ovat osa tekstivirtaa eivätkä leijuvia
osia (luku \ref{luku/leijuosat}). Käytäntöön on joskus poikkeuksia
suomenkielisessäkin typografiassa, mutta eri kielten välillä käytäntö
voi vaihdella enemmänkin.
Latex estää sisennyksen automaattisesti otsikoiden jälkeen mutta latoo
sisennyksen kuitenkin kaikkien muiden elementtien ja pystysuuntaisen
välin jälkeen. Jos sisennys halutaan estää, pitäisi kyseiset kappaleet
aloittaa aina \komento{noindent}\-/komennolla.
Toinen vaihtoehto on käyttää \pakettictan{noindentafter}\-/ pakettia ja
määritellä sen tarjoaman komennon avulla, minkä ympäristöjen jälkeen ei
haluta sisennystä. Seuraava esimerkki poistaa sisennyksen aina
\ymparisto{list}- ja \ymparisto{tabular}\-/ ympäristöjen jälkeen (luvut
\ref{luku/list-ympäristö} ja \ref{luku/taulukot}).
\komentoi{NoIndentAfterEnv}
\ymparistoi{list}
\ymparistoi{tabular}
\begin{koodilohkosis}
\NoIndentAfterEnv{list}
\NoIndentAfterEnv{tabular}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Tosin \paketti{noindentafter}\-/ paketti ei ole aina toiminut
luotettavasti yhdessä \paketti{polyglossia}\-/ kielipaketin kanssa. Jos
sisennyksen poistaminen ei tahdo toimia, kyse voi olla juuri tästä.
Kolmas keino kappaleen ensimmäisen rivin sisennyksen estämiseksi jonkin
ympäristön jälkeen on se, että aloittaa tekstikappaleen heti ympäristön
lopettavan \komento{end}\-/ komennon jälkeen -- ilman tyhjää riviä.
\subsection{Riippuva sisennys}
\label{luku/riippuva-sisennys}
Riippuva sisennys tarkoittaa tekstikappaleen muotoa, jossa sisennetään
kappaleen muita rivejä mutta ei ensimmäistä. Riippuvaa sisennystä
käytetään esimerkiksi kirjallisuus\-/{} ja lähdeluetteloissa, joissa on
tarpeellista saada henkilön nimi tai muu lähdemerkinnän hakusana
erottumaan selvästi vasemmassa reunassa. Tämän oppaan lopussa sivulla
\pageref{luku/kirjallisuutta} on esimerkki lähdemerkinnöistä.
Myös virallisten asiakirjojen muotoilussa käytetään riippuvaa
sisennystä. Niissä kappaleen ensimmäinen rivi voi sisältää otsikon, joka
on tasattu vasempaan reunaan. Otsikon perässä on sarkainhyppy
tekstikappaleen sisennyksen tasalle, ja kappaleen muut rivit on
sisennettynä samalla tasolle.
\begin{esimerkki*}
\komentoi{hangpara}
\pakettii{hanging}
\komentoi{,}
\begin{koodilohko}
\hangpara{2cm}{1}Tässä tekstikappaleessa on riippuva sisennys. Kappale
alkaa yhdellä sisentämättömällä rivillä, ja kappaleen seuraavat rivit
on sisennetty 2\,cm. Ei ole kovin vaikeaa.
\end{koodilohko}
\begin{tulos}
\hangpara{2cm}{1}Tässä tekstikappaleessa on riippuva sisennys. Kappale
alkaa yhdellä sisentämättömällä rivillä, ja kappaleen seuraavat rivit
on sisennetty 2\,cm. Ei ole kovin vaikeaa.
\end{tulos}
\caption{Riippuva sisennys \paketti{hanging}\-/ paketin ja sen
\komento{hangpara}\-/ komennon avulla}
\label{esim/riippuva-sis-hangpara}
\end{esimerkki*}
Helpoin tapa riippuvien sisennysten toteuttamiseen lienee
\pakettictan{hanging}\-/ paketin käyttö. Paketti tuo uuden komennon
\komento{hangpara}, jonka käyttöä esimerkki
\ref{esim/riippuva-sis-hangpara} selventää. Komennon ensimmäinen
argumentti on sisennyksen mitta ja toinen argumentti määrittää, kuinka
monta riviä kappaleen alusta jätetään sisentämättä. Jos toinen
argumentti on negatiivinen luku, on merkitys päinvastainen eli luvun
itseisarvo määrittää, kuinka monta riviä kappaleen alusta sisennetään.
Komennon \komento{hangpara} vaihtoehtona on ympäristö
\ymparisto{hangparas}, jonka sisällä kaikki kappaleet sisennetään
riippuvalla tyylillä samojen asetusten mukaisesti. Ympäristölle annetaan
samat argumentit kuin \komento{hangpara}\-/ komennollekin.
\ymparistoi{hangparas}
\begin{koodilohkosis}
\begin{hangparas}{2cm}{1}
...
\end{hangparas}
\end{koodilohkosis}
\begin{esimerkki*}
\komentoi{hangpara}
\komentoi{makebox}
\komentoi{,}
\begin{koodilohko}
\hangpara{2cm}{1}\makebox[2cm][l]{Otsikko}Tässä tekstikappaleessa on
riippuva sisennys. Kappale alkaa yhdellä sisentämättömällä rivillä,
joka sisältää näkymättömässä 2\,cm leveässä laatikossa olevan otsikon.
Kappaleen muut rivit on sisennetty 2\,cm.
\end{koodilohko}
\begin{tulos}
\hangpara{2cm}{1}\makebox[2cm][l]{Otsikko}Tässä tekstikappaleessa on
riippuva sisennys. Kappale alkaa yhdellä sisentämättömällä rivillä,
joka sisältää näkymättömässä 2\,cm leveässä laatikossa olevan otsikon.
Kappaleen muut rivit on sisennetty 2\,cm.
\end{tulos}
\caption{Asiakirjan tyylisten tekstikappaleiden toteutus}
\label{esim/riippuva-sis-asiakirja}
\end{esimerkki*}
\noindent
Asiakirjan tyylisen otsikon saa toteutettua \komento{makebox}\-/
komennon avulla esimerkin \ref{esim/riippuva-sis-asiakirja} tavoin.
Komento latoo näkymättömän laatikon, jonka leveys määritellään
sisennyksen levyiseksi ja jonka sisään kirjoitetaan otsikko. Jos
asiakirjatyylisiä tekstikappaleita tarvitaan useita, kannattaa
määritellä sarkainleveyttä ja sisennystä varten oma mitta ja
tekstikappaleen kirjoittamista varten oma komento. Seuraavassa on siitä
esimerkki:
\komentoi{newlength}
\komentoi{setlength}
\komentoi{newcommand}
\komentoi{makebox}
\komentoi{par}
\komentoi{hangpara}
\komentoi{ignorespaces}
\begin{koodilohkosis}
\newlength{\sarkain}
\setlength{\sarkain}{23mm}
\newcommand{\kappale}[1][]{\par\hangpara{2\sarkain}{1}%
\makebox[2\sarkain][l]{\ignorespaces #1}\ignorespaces}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Tämän jälkeen voi komennolla \komentox{kappale} aloittaa asiakirjan
sisennetyn tekstikappaleen. Komennolle voi antaa hakasulkeissa
valinnaisen argumentin, joka on kappaleen otsikko. \komento{makebox}\-/
komentoa ja muita laatikoita käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/laatikot}.
\begin{esimerkki*}
\ymparistoi{list}
\komentoi{setlength}
\mittai{leftmargin}
\mittai{itemindent}
\komentoi{item}
\komentoi{,}
\begin{koodilohko}
\begin{list}{}{
\setlength{\leftmargin}{2cm}
\setlength{\itemindent}{-2cm}
}
\item Tässä tekstikappaleessa on riippuva sisennys. Kappale alkaa
yhdellä sisentämättömällä rivillä, ja kappaleen muut rivit on
sisennetty 2\,cm.
\end{list}
\end{koodilohko}
\caption{Riippuvan sisennyksen toteuttaminen \ymparisto{list}\-/
ympäristön avulla}
\label{esim/riippuva-sis-list}
\end{esimerkki*}
Riippuvan sisennyksen voi toteuttaa myös \ymparisto{list}\-/ ympäristön
avulla. Se on tarkoitettu luetelmien tekemiseen, mutta sopivilla
asetuksilla yksi ''luetelman'' kohta on riippuvasti sisennetty kappale.
Tarkemmin \ymparisto{list}\-/ ympäristöä käsitellään luetelmien
yhteydessä luvussa \ref{luku/list-ympäristö}, mutta oheisessa
esimerkissä \ref{esim/riippuva-sis-list} on sopivat asetukset riippuvan
sisennyksen toteuttamiseen. Kappale alkaa \komento{item}\-/ komennolla,
koska kyseessä on ikään kuin luetelman kohta.
\subsection{Vasen ja oikea sisennys sekä lohkolainaukset}
\label{luku/lohkolainaukset}
Dokumentteihin tarvitaan välillä kokonaisia sisennettyjä
tekstikappaleita, koska leipätekstin ohessa halutaan näyttää
muuntyyppistä sisältöä. Kyse voi olla teksti- tai kuvaesimerkeistä,
esimerkiksi muualta lainatusta tekstistä. Tässä oppaassa käytetään
paljon sisennettyjä tekstikappaleita Latex\-/koodien esimerkkeihin.
Kokonaan sisennettyjä tekstikappaleita kutsutaan lohkolainauksiksi,
koska ne ovat lainauksia, jotka käsittävät kokonaisen tekstilohkon.
Lainausmerkkejä ei tarvitse käyttää, koska lainaus ilmaistaan
typografisin keinoin. Sisennyksen lisäksi varsin yleistä on käyttää
hieman pienempää kirjainleikkausta ja riviväliä kuin leipätekstissä.
Joskus vasemman reunan sisennyksen lisäksi sisennetään myös oikeasta
reunasta.
Latexissa on tavallisille lohkolainauksille kolme erilaista ympäristöä:
\ymparisto{quotation}, \ymparisto{quote} ja \ymparisto{verse}. Kaksi
ensin mainittua on tarkoitettu normaalilla tavalla juoksevalle
tekstille, kun taas kolmas on tarkoitettu runon säkeiden ja säkeistöjen
latomiseen.
\ymparisto{quotation}\-/ ympäristö sisentää tekstikappaleiden
ensimmäisen rivin 1,5\,em:n verran, eikä kappaleiden välissä ole
pystysuuntaista tilaa. \ymparisto{quote}\-/ ympäristö ei sisennä
kappaleiden ensimmäistä riviä, ja se puolestaan erottaa kappaleet
toisistaan pystysuuntaisen tilan avulla. \ymparisto{verse}\-/ ympäristöä
käytetään siten, että lähdedokumentissa runon säkeet lopetetaan
rivinvaihtokomentoon (\komento{\keno}), lukuun ottamatta säkeistön
viimeistä säettä. Säkeistöt erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä, kuten
Latexissa tekstikappaleet muutenkin. Lopputuloksena on useimpiin
runoihin sopiva ladontatapa, jossa säkeistöjen vasen reuna on samalla
tasolla, oikealla on liehureuna ja säkeistöjen välissä on
pystysuuntaista tilaa.
Jos Latexin valmiit lohkolainausympäristöt eivät tuota haluttua
lopputulosta, voi sisennetyt tekstikappaleet toteuttaa myös luetelmien
tekemiseen tarkoitetun \ymparisto{list}\-/ ympäristön avulla (luku
\ref{luku/list-ympäristö}). Sopivilla asetuksilla ''luetelma'' sisältää
ihan tavallisen näköisiä tekstikappaleita, jotka vain on sisennetty
vasemmalta tai oikealta tai molemmista reunoista.
\begin{esimerkki*}
\ymparistoi{list}
\komentoi{setlength}
\mittai{leftmargin}
\mittai{rightmargin}
\mittai{itemindent}
\mittai{listparindent}
\mittai{parindent}
\mittai{parsep}
\mittai{topsep}
\mittai{partopsep}
\komentoi{item}
\komentoi{linespread}
\komentoi{small}
\begin{koodilohko}
\newenvironment{lohkolainaus}{%
\begin{list}{}{
\setlength{\leftmargin}{1cm}
\setlength{\rightmargin}{1cm}
\setlength{\itemindent}{0bp}
\setlength{\listparindent}{\parindent}
\setlength{\parsep}{\parskip}
\setlength{\topsep}{1em}
\setlength{\partopsep}{0bp}
}
\item\linespread{1}\small
}{\end{list}}
\end{koodilohko}
\caption{Lohkolainausten eli tekstikappaleen vasemman ja oikean
sisennyksen toteutus \ymparisto{list}\-/ ympäristön avulla.
Esimerkkikoodi määrittelee uuden ympäristön nimeltä
\ymparistox{lohkolainaus}}
\label{esim/vasen-oikea-sisennys}
\end{esimerkki*}
Esimerkistä \ref{esim/vasen-oikea-sisennys} selviää, kuinka
\ymparisto{list}\-/ ympäristöä voi käyttää sisennyksen toteuttamiseen.
Esimerkki määrittelee uuden ympäristön nimeltä
\ymparistox{lohkolainaus}, jota voi hyödyntää myöhemmin dokumentissa.
\begin{koodilohkosis}
\begin{lohkolainaus}
Tämä tekstikappale on sisennetty vasemmalta ja oikealta. Lisäksi
kirjainleikkaus on hieman pienempi (\small) kuin leipätekstissä.
\end{lohkolainaus}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Omien ympäristöjen määrittelyä käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/ympäristöt}. Esimerkin \ref{esim/vasen-oikea-sisennys} rivillä
11 oleva \komento{item}\-/ komento on pakollinen, koska se aloittaa
\ymparisto{list}\-/ ympäristöön kuuluvan luetelman kohdan. Sen perässä
olevat komennot \komento{linespread} ja \komento{small} sen sijaan ovat
vapaaehtoisia. Ne ovat mukana siksi, että on varsin tavallista latoa
lohkolainaukset pienemmällä rivivälillä (rivikorkeudella) ja pienemmällä
kirjainleikkauksella kuin leipäteksti.
\subsection{Rivinvaihtokomennot}
\label{luku/rivinvaihtokomennot}
Latex\-/lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan sanaväleiksi
siinä missä välilyönnitkin, eli ne rivinvaihdot eivät päädy ladottuun
dokumenttiin (luvut \ref{luku/sanaväli} ja
\ref{luku/rivinvaihtomerkit}). Sen sijaan ladottuun dokumenttiin saadaan
rivinvaihto käyttämällä komentoa \komento{\keno} eli kaksi kenoviivaa.
Komennon ei tarvitse sijaita lähdedokumentissa rivin lopussa.
\komentoi{\keno}
\begin{koodilohkosis}
ensimmäinen \\ toinen \\
kolmas
\end{koodilohkosis}
\begin{tulossis}
ensimmäinen \\* toinen \\* kolmas
\end{tulossis}
\noindent
Rivinvaihtokomennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin,
joka ilmaisee rivien väliin ladottavan ylimääräisen pystysuuntaisen
tilan. Argumentin on siis oltava mitta.
\komentoi{\keno}
\begin{koodilohkosis}
ensimmäinen \\ toinen \\[1.3ex] kolmas
\end{koodilohkosis}
\begin{tulossis}
ensimmäinen \\* toinen \\*[1.3ex] kolmas
\end{tulossis}
\noindent
Komennosta on olemassa tähtiversio \komento{\keno *}, joka edellisten
ominaisuuksien lisäksi estää sivun vaihtumisen tämän rivinvaihdon
kohdalla. Myös tähtiversiolle voi antaa valinnaiseksi argumentiksi
mitan, ja sen merkitys on sama kuin komennon normaalilla versiollakin.
Rivin voi vaihtaa myös komennolla \komento{newline}, mutta tämä komento
ei hyväksy valinnaista argumenttia eikä siitä ole tähdellistä versiota.
Komennot \komento{newline} ja \komento{\keno} käyttäytyvät eri tavoin
taulukoissa, joita käsitellään luvussa \ref{luku/taulukot}.
\subsection{Lesket ja orvot}
Leski- ja orporivit tarkoittavat typografiassa rumannäköisiä yksinäisiä
rivejä. Leskirivi (\englanti{widow}) on tekstikappaleen viimeinen rivi,
joka on yksinään sivun tai palstan yläreunassa. Orporivi
(\englanti{orphan}) puolestaan on tekstikappaleen ensimmäinen rivi, joka
on yksin sivun tai palstan alareunassa. Molemmat voivat näyttää
ikävältä, mutta yleensä orporivejä ei pidetä kovin vakavana virheenä;
leskien välttämisessä ollaan enemmän tosissaan.
Ulkoasun lisäksi lesket ja orvot voivat olla ikäviä myös lukemisen
kannalta. Kun tekstikappale vaihtuu, lukija pitää pienen tauon ja
valmistautuu uuteen kappaleeseen. Sivun tai palstan olisi sopivaa
vaihtua samassa kohdassa eli tekstikappaleiden välissä, mutta leski- ja
orporivit aiheuttavat kaksi taukoa melkein peräkkäin: sekä kappaleiden
välissä että sivun tai palstan vaihtumisen kohdalla.
Latexissa leski- tai orporivit lienee käytännöllisintä estää
\pakettictan{nowidow}\-/ paketin avulla. Paketin lataamisen jälkeen
käytetään komentoa \komento{setnowidow}, joka estää leskirivit eli
pitää tekstikappaleen lopusta vähintään kaksi riviä yhdessä sivun tai
palstan yläreunassa. Komennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen
argumentin (kokonaisluvun), joka ilmaisee, kuinka monta riviä täytyy
vähintään pysyä yhdessä. Vastaavasti orporivit estetään komennolla
\komento{setnoclub}, joka toimii samalla tavalla. Molemmat komennot
vaikuttavat koko dokumenttiin eli kaikkiin tekstikappaleisiin.
\komentoi{usepackage}
\pakettii{nowidow}
\komentoi{setnowidow}
\komentoi{setnoclub}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage{nowidow}
\setnowidow % leskirivien esto
\setnoclub % orporivien esto
\end{koodilohkosis}
\noindent
Paketti \paketti{nowidow} määrittelee myös komennot \komento{nowidow}
ja \komento{noclub}, joilla voi vaikuttaa yksittäisen tekstikappaleen
leski- ja orporiveihin. Nämä komennot täytyy sijoittaa tekstikappaleen
loppuun, ja myös niille voi antaa hakasulkeissa valinnaiseksi
argumentiksi luvun, joka kertoo yhdessä pidettävien rivien määrän.
Jos ei halua tai voi käyttää \paketti{nowidow}\-/pakettia, voi leski- ja
orporivit estää myös Texin matalan tason toimintojen avulla.
Ladonta\-/algoritmi käyttää leski- ja orporiveissä sisäisesti
haitallisuusarvoa tai sakkoarvoa (\englanti{penalty}), ja jos lesket ja
orvot halutaan estää, määritellään niiden haitallisuusarvo
mahdollisimman korkeaksi. Käytännössä arvo 10\,000 tarkoittaa samaa kuin
ääretön, eli silloin lesken tai orvon haitallisuus on niin suuri, ettei
sellaisia sallita.
\komentoi{widowpenalty}
\komentoi{clubpenalty}
\begin{koodilohkosis}
\widowpenalty=10000 % leskirivien esto
\clubpenalty=10000 % orporivien esto
\end{koodilohkosis}
\noindent
Leskien ja orpojen haitallisuusarvoiksi voi kokeilla hieman pienempiäkin
lukuja. Silloin leski- tai orporivit voidaan sallia joissakin
tilanteissa, jos ladonta\-/algoritmi ei löydä parempaakaan ratkaisua.
Orvoksi kutsutaan myös tavua, joka jää yksin kappaleen viimeiselle
riville. Se on häiritsevän näköinen ainakin silloin, kun tavu on
kapeampi kuin seuraavan kappaleen ensimmäisen rivin sisennys.
Orpotavujen estämiseen ei taida olla automaattisia keinoja, mutta
kappaleen sanamäärää ja sanajärjestystä muuttamalla voi tietenkin
vaikuttaa rivien latomiseen. Kappaleen viimeiseen sanaan voi kirjoittaa
myös tavutusvihjeitä (\komento{-}) mutta jättää vihje pois ennen
viimeistä tavua. Näin estetään lyhyen orpotavun muodostuminen.
Tavutusvihjeitä ja muita tavutuksen asetuksia käsitellään
luvussa~\ref{luku/tavutus}.
\subsection{Marginaalihuomautukset}
\label{luku/marginaalihuomautukset}
Klassisessa kirjatypografiassa -- jota tämäkin opas suunnilleen
noudattaa -- on aukeaman ulkoreunoissa melko suuret marginaalit. Niitä
voidaan käyttää eräänlaisina apupalstoina, joihin voi kirjoittaa
lyhyehköjä huomautuksia ja lisätietoa.
Marginaalihuomautukset tehdään komennolla \komento{marginpar}, jonka
argumentiksi annetaan marginaaliin tuleva teksti. Marginaalin teksti
ladotaan vasempaan tai oikeaan marginaaliin sen mukaan, kumpi on
aukeaman ulkoreunassa. Yksipuolisilla sivuilla teksti ladotaan
oletuksena oikeaan marginaaliin. Mikäli sivu on kaksipalstaisessa
tilassa (luku \ref{luku/palstat}), marginaalihuomautus ladotaan
lähempänä olevaan marginaaliin.
\komentoi{marginpar}
\begin{koodilohkosis}
Tämä on leipätekstin tekstikappale,
\marginpar{Tämä ladotaan marginaaliin.}
joka ladotaan sivun normaalille tekstialueelle.
\end{koodilohkosis}
% Miten valinnainen argumentti toimii? \marginpar[left]{right}
\noindent
Yleensä marginaalihuomautukset kannattaa latoa erilaisella
kirjainleikkauksella kuin leipäteksti, jotta ne erottuvat toisistaan.
Jos leipätekstissä käytetään antiikvaa, voisi marginaalissa käyttää
esimerkiksi pienempää groteskia. Tämän \marginpar{\sffamily
\linespread{1} \scriptsize \RaggedRight Tässä on pienellä groteskilla
ladottu huomautus.} tekstikappaleen vieressä on esimerkki edellä
mainitun tyylisestä marginaalihuomautuksesta. Kirjainleikkauksen on
syytä olla selvästi pienempi ja riittävän erilainen kuin leipätekstissä,
jotta huomautus ei häiritse liikaa leipätekstin lukemista. Tällaisen
toteutusta varten kannattaa määritellä uusi komento, vaikkapa nimellä
\komentox{huomautus}, jota käyttämällä marginaalihuomautukset saa
helposti yhdenmukaiseksi. Seuraavassa on esimerkki tällaisen komennon
määrittelystä:
\komentoi{newcommand}
\komentoi{marginpar}
\komentoi{sffamily}
\komentoi{scriptsize}
\komentoi{RaggedRight}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\huomautus}[1]{%
\marginpar{\sffamily\scriptsize\RaggedRight #1}}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Omien komentojen määrittelyä käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/komennot} ja fonttiasetuksia luvussa~\ref{luku/kirjaintyypit}.
Edellä olevassa komennon määrittelyssä on mukana myös palstan muotoon
vaikuttava komento \komento{RaggedRight}, josta on lisätietoa luvussa
\ref{luku/kappaleen-tasaus}.
Sivun marginaalissa olevan huomautuspalstan leveys voidaan määrittää
sivun asetusten yhteydessä. Asetuksia hoitavan \pakettictan{geometry}\-/
paketin valitsimella \koodi{marginparwidth} asetetaan palstan leveys ja
valitsimella \koodi{marginparsep} palstan etäisyys leipätekstistä.
Valitsimella \koodi{reversemarginpar} siirretään marginaalihuomautukset
päinvastaiseen marginaaliin. Näitä ja muitakin sivun asetuksia
käsitellään luvussa~\ref{luku/sivuasetukset}.
Edellä mainittuja asetuksia voi muuttaa myös kesken dokumentin. Mitta
\mitta{marginparwidth} määrittää marginaalihuomautuspalstan leveyden ja
mitta \mitta{marginparsep} palstan etäisyyden leipätekstistä. Lisäksi on
mitta \mitta{marginparpush}, jolla asetetaan peräkkäisten
marginaalihuomautusten vähimmäisetäisyys toisistaan. Seuraavassa on
esimerkki näiden mittojen asettamisesta:
\komentoi{setlength}
\mittai{marginparwidth}
\mittai{marginparsep}
\mittai{marginparpush}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\marginparwidth}{50bp}
\setlength{\marginparsep} {10bp}
\setlength{\marginparpush} {6bp}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Kesken dokumentin komennolla \komento{reversemarginpar} voidaan vaihtaa
marginaalihuomautukset vastakkaiseen marginaaliin ja komennolla
\komento{normalmarginpar} palautetaan oletusasetukset.
Marginaalihuomautuksen ensimmäisen rivin peruslinja sijoittuu oletuksena
samalle kohdalle kuin rivi, jolla \komento{marginpar}\-/ komento
sijaitsee. Huomautukset ovat kuitenkin ovat jossain määrin leijuvia, eli
samaan kohtaan sattuvat huomautukset ladotaan allekkain, ja niiden
välissä on mitan \mitta{marginparpush} suuruinen pystysuuntainen tila.
Valitettavasti Latex ei osaa aina latoa marginaalihuomautuksia
siististi. Esimerkiksi sivun lopussa oleva monirivinen huomautus saattaa
sijoittua ikävän alas alamarginaaliin. Parempi olisi latoa se
kokonaisena seuraavan sivun alkuun. Sivun loppuun sattuva
\komento{marginpar}\-/ komento saattaa myös aiheuttaa kaksipuolisessa
asettelussa (luku \ref{luku/sivun-mitat}) sen, että huomautus ladotaan
seuraavalle sivulle mutta väärään marginaaliin -- ei siis aukeaman
ulkomarginaaliin, kuten yleensä pitäisi. Käytännössä kirjoittaja ei voi
luottaa siihen, että huomautukset ladotaan aina tyylikkäästi, vaan
lopputulosta täytyy vähän tarkkailla.
Vaihtoehto Latexin omille marginaalihuomautukselle on
\pakettictan{marginnote}\-/ paketin komento \komento{marginnote}. Se ei
tee leijuvia huomautuksia, vaan huomautus ladotaan juuri siihen kohtaan
kuin missä komento sijaitsee. Kirjoittaja voi siis tarkemmin vaikuttaa
huomautuksen sijoitteluun. Toisaalta komennosta puuttuu samaan kohtaan
sattuvien huomautuksen automaattinen sijoittaminen allekkain, eli
huomautukset voivat sijoittua myös toistensa päälle.
\komento{marginnote}\-/ komennon etuna on se, että sitä voi käyttää
leijuvien osien sisällä (luku \ref{luku/leijuosat}) ja alaviitteissäkin
(luku \ref{luku/alaviitteet}). Paketin ohjekirjassa kerrotaan muutamasta
hyödyllisestä huomautusten sijoitteluun vaikuttavasta asetuksesta.
\subsection{Anfangit eli suurikokoiset alkukirjaimet}
\lettrine[lines=3, loversize=.06, lhang=.02, findent=-5bp, nindent=4bp,
slope=4bp]{A}{nfangit} ovat suurikokoisia tekstin alkukirjaimia.
Tyypillisesti kirjaimen korkeus on kahdesta viiteen riviä ja se
upotetaan kappaleen sisään. Joskus anfangi sijoitetaan kokonaan
marginaalin puolelle tai se sijaitsee normaalisti tekstin peruslinjalla.
Anfangikirjain voidaan latoa erilaisella kirjainleikkauksella kuin
leipäteksti. Esimerkiksi vanhassa ja vanhantyylisessä typografiassa
anfangiin voi sopia erityisen koristeellinen kirjain.
\medbreak
\lettrine[lines=2, lhang=1, nindent=0bp]{E\hspace{1.5bp}}{dellä
olevaan}, tähän ja seuraavaan tekstikappaleeseen anfangit sopivat
huonosti, eikä niitä tavallisesti käytetä kirjan alalukujen alussa eikä
väliotsikon jälkeen. Tässä ne ovatkin vain esimerkin vuoksi. Anfangien
käytön varsinainen tarkoitus on osoittaa tekstin alkamiskohta
esimerkiksi artikkelin alussa tai kirjan päälukujen alussa. Varsinkin
aikakauslehden artikkelit sisältävät monenlaisia visuaalisia elementtejä
kuten pää- ja alaotsikon, erillisen johdantokappaleen eli ingressin,
kuvia ja tietolaatikoita. Anfangin avulla katse löytää artikkelin alun
helposti.
\lettrine[lines=1, loversize=.1, lhang=.02, findent=1.5bp]{K}{appaleen
aloittava sana} tai pidempikin ilmaus ladotaan joskus lihavoidulla
kirjainleikkauksella tai pienversaalilla, kuten näissä esimerkeissä on
tehty. Tällainen kappaleen aloitus voi toimia hieman otsikon tavoin tai
sitten muuten vain ilmaisee uuden luvun alkamista.
Latexissa anfangien tekemistä varten on paketti \pakettictan{lettrine},
joka tarjoaa käyttöön samannimisen komennon. Jokainen anfangi on
erilainen, ja siksi \komento{lettrine}\-/ komentokin sisältää useita
asetuksia anfangin ulkoasun hienosäätöön. Komentoa käytetään seuraavalla
tavalla:
\komentoi{lettrine}
\begin{koodilohkosis}
\lettrine[lines=3, loversize=.06, lhang=.02, findent=-5bp,
nindent=4bp, slope=4bp]{A}{nfangi} aloittaa tämän tekstikappaleen.
\end{koodilohkosis}
\noindent
Edellä oleva esimerkki tekee kolmerivisen upotetun A\-/anfangin, jonka
perässä oleva sanan osa \emph{nfangi} ladotaan pienversaalilla.
Valitsimella \koodi{lover\-size} kasvatetaan hieman anfangikirjaimen
kokoa, ja \koodi{lhang}\-/ valitsimella siirretään kirjainta hieman
vasemmalle marginaalin puolelle. Valitsin \koodi{findent} määrittää
anfangikirjaimen rinnalla olevien rivien sisennyksen määrän suhteessa
kirjaimeen. \koodi{nindent} määrittää toisen ja sitä seuraavien rivien
sisennyksen suhteessa ensimmäiseen riviin, ja \koodi{slope} määrittää
sisennysportaan, joka kertautuu joka rivillä kolmannesta rivistä alkaen.
Näillä asetuksilla saadaan A\-/kirjaimen viistoa reunaa mukailevat
rivien alut.
Ennen \paketti{lettrine}\-/paketin käyttämistä kannattaa lukea paketin
ohjekirjasta tietoa \komento{lettrine}\-/ komennon valitsimista ja myös
teknisistä rajoituksista. Anfangit eivät toimi Latexissa teknisesti joka
paikassa -- ja typografisesti vielä harvemmassa.
\section{Tekstin korostaminen}
\label{luku/korostus}
Tekstin yksittäisten sanojen korostukset toteutetaan tavallisimmin
siten, että käytetään leipätekstin kirjainperheestä jotakin poikkeavaa
kirjainleikkausta, esimerkiksi \textit{kursiivia},
\textsl{kallistettua}, \textbf{lihavoitua} tai \textsc{pienversaalia}.
Joskus vaihdetaan koko kirjainperhe toiseksi, esimerkiksi ladotaan
\textrm{antiikvan} sekaan \textsf{groteskia} tai \texttt{tasalevyistä}.
Korostukset siis liittyvät läheisesti fonttien valintaan ja asetuksiin,
ja siksi korostusten teknistä toteuttamista ja Latex\-/komentoja
käsitellään pääasiassa fonttien yhteydessä luvussa
\ref{luku/fontit-korkea}. Siellä muun muassa neuvotaan, kuinka
kirjainperheet ja niiden eri kirjainleikkaukset valitaan. Sen sijaan nyt
käsillä olevassa luvussa keskitytään tekstin korostamisen typografisiin
käytäntöihin ja suosituksiin. Joitakin uusia komentojakin esitellään.
Tekstissä sanoja korostetaan siksi, että halutaan niiden erottuvan
ympäristöstään. Tärkeän avainsanan pitää ehkä erottua tekstipalstasta
niin, että sen huomaa nopeasti tekstiä silmäilemällä. Se voi helpottaa
tiedon löytämistä.
Sanoja tai ilmauksia korostetaan toisinaan myös siksi, että ne eivät ole
kielen sanoja tavallisessa merkityksessään vaan lainauksia kielestä tai
toisesta tekstityypistä. Ihmiskieltä käsittelevissä teksteissä on
tavallista kursivoida sanat silloin, kun viitataan itse sanoihin eikä
varsinaisesti käytetä kyseisiä sanoja. Sanoihin ja muuhun kieliainekseen
viitatessa voi tosin käyttää myös lainausmerkkejä. Tietotekniikan
koodikielen esimerkit ladotaan usein leipätekstistä poikkeavalla
fontilla, jotta käy selväksi, että kyse on koodikielisestä lainauksesta.
Tällöin hyvin tavallista on tasalevyisen fontin käyttö, koska se
jäljittelee tekstieditorien ja komentotulkkia suorittavien
pääteohjelmien fonttia.
Sopivan korostustavan valinnassa on olennaista saavuttaa riittävä
kontrasti ympäröivään tekstiin. Liian lievä muutos ei erotu; toisaalta
liian räikeä muutos voi olla häiritsevä. Yhteensopivat korostuskeinot
saadaankin lähes aina saman kirjainperheen sisältä, eri leikkauksia
käyttämällä.
\subsection{Kursiivi, kallistus ja lihavointi}
\label{luku/peruskorostukset}
Antiikvatyyppisen kirjainleikkauksen korostamiseen sopii yleensä
parhaiten saman perheen \textit{kursiivi} (\komento{textit}).
Lihavointi toimii huonommin antiikvan kanssa, koska pelkkä merkkien
viivojen vahvistaminen ei tuo riittävää kontrastia.
\begin{tulossis}
\rmfamily Antiikvaperheen \textit{kursiivileikkaus} tuo yleensä
voimakkaan muotokontrastin ja on tyylillisesti yhteensopiva
korostuskeino. Sen sijaan \textbf{lihavointi} erottuu antiikvassa
huonommin.
\end{tulossis}
\noindent
\textbf{Lihavointi} (\komento{textbf}) toimii huomattavasti paremmin
groteskityyppisen kirjainperheen kanssa, koska lihavoitu leikkaus on
usein selvästi vahvempi normaaliin verrattuna. Groteskin kursiivi sen
sijaan ei monesti edes ole varsinainen kursiivileikkaus vaan pelkkä
lievä kallistus (\komento{textsl}). Sellainen ei välttämättä tuo
riittävää muotokontrastia.\footnote{Joissakin niin sanotuissa
humanistisissa groteskiperheissä on mukana ihan käyttökelpoinen ja
selvästi erottuva kursiivileikkaus.}
\begin{tulossis}
\sffamily Groteskia on tavallista korostaa \textbf{lihavoinnilla} eli
leikkauksella, joka on selvästi tavallista vahvempi. Sen sijaan
\textit{kursiivi} tai \textsl{kallistus} ei kaikissa groteskiperheissä
erotu riittävästi.
\end{tulossis}
\noindent
Joissakin kirjainperheissä on mukana useita erivahvuisia leikkauksia.
Silloin täytyy valita käyttöön riittävästi toisistaan poikkeavat
vahvuudet. Esimerkiksi kaksi vierekkäistä vahvuutta eivät välttämättä
poikkea toisistaan riittävästi, eikä selvää vahvuuskontrastia synny.
Mikäli leipätekstissä käytetään sulkeita ja niiden sisällä kursivoitua
ilmausta (\textit{kuten tässä}), ei itse suljemerkkejä pidä kursivoida,
koska ne kuuluvat ulompaan tekstiin. Jos sulkeiden ulkopuolellakin on
voimassa kursivointi, voi itse sulkeetkin kursivoida.
Latexissa kursiivin voi toteuttaa myös komennolla \komento{emph}, joka
huomioi ympärillä olevan korostustilan. Tavallisesti komento kursivoi